Let us pull up a chair as the dining room proudly presents - your dinner!

Kuusi työpäivää jäljellä. Kuusi. Päivää.

Kolme kuukautta on hujahtanut ohitse pikkasen liian nopeasti minun makuuni. En kestä edes ajatella asukkaiden hyvästelemistä. En ole ehtinyt vielä kyllästyä Brisbanessa käppäilyyn ja monen monta paikkaa on vielä näkemättä. Onneksi sentään kesä jatkuu vielä Suomessakin.

Olen oleskeluni aikana napsinut aina silloin tällöin kuvia Finlandia villagen ruokatarjoilusta. Ehkä nyt olisi hyvä aika läväyttää kuvat pöytään. Tai ruutuun.

Vuokraan kuuluu siis kolme ateriaa: aamupala, lounas ja päivällinen. Aamupalalla on aina kaurapuuroa, paitsi torstaisin, jolloin herkutellaan riisipuurolla. Muutaman kerran viikossa on lisäksi kananmunaa jossain muodossa. Sunnuntaisin on tarinoiden mukaan pekonia, mutta sitä en ole päässyt todistamaan, sillä en ole yhtäkään viikonloppua viettänyt kämpilläni.

Lounas on yleensä päivän paras ateria. Ruoka yrittää täällä olla kovasti suomalaista, joten perunamuusiin törmää todennäköisimmin. Sen kanssa voi olla esimerkiksi liha-, kana- tai makkarakastiketta tai vaikka kalaa. Pari kertaa tarjolla on ollut myös kaalilaatikkoa ja kinkkukiusausta. Suunnilleen kerran kuukaudessa järjestetään Fun Food Friday, jolloin tarjolla on jotain spesiaalia, kuten Dominosin pizzaa, Hungry Jacksin hamppareita tai KFC:n friteerattua kanaa. Lounaaseen kuuluu myös keittiön tekemää ruisleipää ja jälkkäri.

Päivällinen on aina keittoa. Keiton taso vaihtelee. Se voi olla maukasta pekoni-kukkakaalikeittoa tai vetistä lientä kahdella porkkanakuutiolla. Lisukkeena on aina jotain leiväntapaista, joista lempparini on ehdottomasti täytetyt croissantit. Joskus palanpainikkeeksi saa myös hedelmää.

Ruoka on täällä usein hyvää, mutta joskus myös ihan jäätävän suolaista. Todennäköisesti ruokaan lisätään reippaasti suolaa, jotta heikentyneen makuaistin omaavat vanhukset maistaisivat edes jotain, mutta ihmettelen, etteivät verisuonet poksahtele jatkuvasti korkean verenpaineen seurauksena. Suomessa ollaan sairaaloissa niin tarkkoja suolan kansssa ja saat tyyliin tuoda oman suolapurkin mukanasi, jos haluat maistaa edes jotain. Täällä on pikkuisen eri meininki. Eräänkin kerran nakkikastike oli niin suolaista, että tuli ihan paha olo ja loppupäivän vedin vettä kaksin käsin. Todennäköisesti en maista enää yhtään mitään takaisin Suomeen palattuani, koska olen niin turtunut tähän suolaisuuteen.

Eipä ole tarvinnut paljon itse kokkailla täällä ollessa. On varmaan outoa palata kotiin, missä ruoka ei olekaan valmiina odottamassa. Luonnistuukohan spagetin keitto enää entiseen malliin?