I've climbed the mountain, I've crossed the river and I'm almost there

Viimeinen viikko pärähtää pian käyntiin. On sydäntäsärkevää jättää Australia jälleen taakse. Todennäköisesti kotiin päästyäni alan jo suunnittelemaan seuraavaa matkaa tänne. Ainakin sitten, kun Suomessa lämpötilat putoavat nollan alapuolelle ja kaamos lyö nyrkillä päin pläsiä.

Nämä linnut ovat oppineet harkkapaikallani käsikesyiksi, kun jotkut asukkaat ruokkivat niitä. Pääsin jopa silittämään yhtä!

Olen onnistunut koukuttamaan itseni salitreenaamiseen ja olen jo pohdiskellut liittyväni Suomessa johonkin lähisalille. Kotoa löytyvät painot kun eivät oikein enää riitä (nimim. jalkaprässissä  menee jo sata kiloa).

Eniten pelottaa, miten saan kaikki tavarani mahtumaan matkalaukkuun ja 20 kilon painorajaan. On nimittäin tullut vähän shoppailtua. Voipi olla, että joudun pukemaan noin kuusi kerrosta vaatetta päälle lentomatkalle. Tänäänkin taas ostin uudet kengät. Voi herramunjee, onneksi Suomessa ei ole tällaisia shoppailumahdollisuuksia.

Asiasta kukkaruukkuun. Heitin pieniä riemuvoltteja (päässäni ainakin) viime yönä, kun sain viestin, jonka mukaan opparisuunnitelmamme on vihdoin mennyt arvioinnista läpi. Ei se ollut kuin puoli vuotta myöhässä,  aihe pariin kertaan vaihtuneena. Olen yllättynyt, että lainkaan onnistuimme työskentelemään täältä vaihdosta käsin Skypen välityksellä. Mutta nyt varsinainen tutkimus voi alkaa. Ehkä valmistun jossain vaiheessa sittenkin. Se alkoi näyttää jo vähän epätodennäköiseltä.