A fool off his guard could fall and fall hard
Lomamme ei ole edelleenkään edennyt ihan niin kuin piti. Hotellin puolesta asiat ovat nyt paremmin kuin hyvin. Loput viisi yötä kuluvat siistissä hotskussa, jossa meidät jopa upgradettiin Superior-huoneesta Deluxe-huoneeseen. Aamiaisbuffet on niin laaja, ettei kaikkea ruokaa edes jaksa syödä ja allas on täydellinen valtavine pehmustettuine aurinkotuoleineen.
Mutta sitten on tämä paska sää, joka tuntuu olevan joku kiroukseni. Minnepäin tahansa maapalloa menenkin, sade ja kylmyys tuntuu aina seuraavan minua. Tänne on luvattu koko loman ajaksi myrskyä ja trooppisia sadekuuroja ja sitä se on pitkälti ollutkin. Pakkaa sekoittaa vielä ramadanin loppumisen juhlinta, minkä takia tiet ovat tukossa ja taksin saaminen täysin mahdotonta. Meidän piti L:n kanssa mennä porukalla juhlimaan Kutan keskustaan vielä viimeisen kerran näiden yhdessä vietettyjen kolmen kuukauden loppumisen kunniaksi. Kävin siis suihkussa, meikkasin tuntikaupalla, suoristin hiukset ja laitoin kivan mekon ylle, kunnes sitten tuli lähdön hetki. Menimme tilaamaan taksia hotellin respasta, mutta he sanoivat, että taksin saamiseen menee ainakin tunti, tai sitten emme saa taksia ollenkaan. Kävely ei ollut vaihtoehto, sillä vettä tuli taivaan täydeltä. Olo alkoi olemaan epätoivoinen ja nälkäkin kurni, sillä tarkoituksenamme oli mennä Sky Gardeniin, jossa on ihana buffet yhdistettynä yökerhoon.
Loppujen lopuksi emme sitten koskaan saaneet sitä taksia ja lannistuneena jouduin pesemään vaivalla tehdyn meikkini pois.
Eilen sitten säätila vaihtui ennustuksista huolimatta aurinkoiseksi, jolloin tietenkin ryntäsin altaalle ottamaan aurinkoa. Nautin lämmöstä ja piña coladasta tuntikaupalla. Jossain vaiheessa päätäni alkoi särkemään ja olo alkoi olla kumman väsynyt. Janokin iski, jolloin vetäisin puoli litraa vettä, mutta olo ei helpottunut. Päätin mennä sisälle, sillä epäilin saaneeni auringonpistoksen tai nestehukan, kun olin ahnehtinut aurinkoa sillä tavalla kun sitä kerrankin sai.
Sisällä päänsärky vain jatkui ja mukaan kuvioon astui myös voimattomuus ja huimaus. Menin peiton alle, sillä yhtäkkiä minulle tuli hirveän kylmä, mutta peitosta huolimatta tärisin iho kananlihalla. Join edelleen säännöllisin väliajoin, sillä luulin tilaa vieläkin auringon aiheuttamaksi. Pakotin itseni syömään jotain, että saisin edes jotain suoloja. Kun tätä oloa oli jatkunut jo viitisen tuntia, aloin lopulta olla sitä mieltä, että olen vain saanut jonkun paikallisen pöpön ja minulle on noussut kuume. Päänsärky alkoi olla niin kova, etten tiennyt helpottaisiko itkeminen vai oksentaminen, mutta päädyin lopulta ottamaan parasetamolia ja ibuprofeenia. Ja voi ylistys ja kunnia olkoon särkylääkkeiden, jotka saivat oloni jälleen inhimilliselle tasolle.
Mitähän muuta tähän lomaan vielä mahtuu, ehkä taskuvaras vie lompakkoni? En ehkä uskalla enää lähteä minnekään hotellihuoneestamme.
Mutta sitten on tämä paska sää, joka tuntuu olevan joku kiroukseni. Minnepäin tahansa maapalloa menenkin, sade ja kylmyys tuntuu aina seuraavan minua. Tänne on luvattu koko loman ajaksi myrskyä ja trooppisia sadekuuroja ja sitä se on pitkälti ollutkin. Pakkaa sekoittaa vielä ramadanin loppumisen juhlinta, minkä takia tiet ovat tukossa ja taksin saaminen täysin mahdotonta. Meidän piti L:n kanssa mennä porukalla juhlimaan Kutan keskustaan vielä viimeisen kerran näiden yhdessä vietettyjen kolmen kuukauden loppumisen kunniaksi. Kävin siis suihkussa, meikkasin tuntikaupalla, suoristin hiukset ja laitoin kivan mekon ylle, kunnes sitten tuli lähdön hetki. Menimme tilaamaan taksia hotellin respasta, mutta he sanoivat, että taksin saamiseen menee ainakin tunti, tai sitten emme saa taksia ollenkaan. Kävely ei ollut vaihtoehto, sillä vettä tuli taivaan täydeltä. Olo alkoi olemaan epätoivoinen ja nälkäkin kurni, sillä tarkoituksenamme oli mennä Sky Gardeniin, jossa on ihana buffet yhdistettynä yökerhoon.
Loppujen lopuksi emme sitten koskaan saaneet sitä taksia ja lannistuneena jouduin pesemään vaivalla tehdyn meikkini pois.
Eilen sitten säätila vaihtui ennustuksista huolimatta aurinkoiseksi, jolloin tietenkin ryntäsin altaalle ottamaan aurinkoa. Nautin lämmöstä ja piña coladasta tuntikaupalla. Jossain vaiheessa päätäni alkoi särkemään ja olo alkoi olla kumman väsynyt. Janokin iski, jolloin vetäisin puoli litraa vettä, mutta olo ei helpottunut. Päätin mennä sisälle, sillä epäilin saaneeni auringonpistoksen tai nestehukan, kun olin ahnehtinut aurinkoa sillä tavalla kun sitä kerrankin sai.
Sisällä päänsärky vain jatkui ja mukaan kuvioon astui myös voimattomuus ja huimaus. Menin peiton alle, sillä yhtäkkiä minulle tuli hirveän kylmä, mutta peitosta huolimatta tärisin iho kananlihalla. Join edelleen säännöllisin väliajoin, sillä luulin tilaa vieläkin auringon aiheuttamaksi. Pakotin itseni syömään jotain, että saisin edes jotain suoloja. Kun tätä oloa oli jatkunut jo viitisen tuntia, aloin lopulta olla sitä mieltä, että olen vain saanut jonkun paikallisen pöpön ja minulle on noussut kuume. Päänsärky alkoi olla niin kova, etten tiennyt helpottaisiko itkeminen vai oksentaminen, mutta päädyin lopulta ottamaan parasetamolia ja ibuprofeenia. Ja voi ylistys ja kunnia olkoon särkylääkkeiden, jotka saivat oloni jälleen inhimilliselle tasolle.
Mitähän muuta tähän lomaan vielä mahtuu, ehkä taskuvaras vie lompakkoni? En ehkä uskalla enää lähteä minnekään hotellihuoneestamme.
Kommentit
Lähetä kommentti