Test the limits and break through
Tämä työviikko kului siis vähän hiljaisissa tunnelmissa. Loppuviikosta asukkaat alkoivat olla jo tervehtyneitä ja saivat palata fysioterapian pariin. Tauti osoittautui pelkäksi rinovirukseksi (= nuha), mutta suojatoimien perusteella tuntui kuin paikalla olisi riehunut vähintäänkin ebola. Ensi viikolla arki rullaa varmaan jo normaalisti.
Kaikki ryhmäaktiviteetit oli tältä viikolta peruttu, sen mukana myös minun ja L:n vetämä torstain tuolijumppa. Sen sijaan saimme vetää hydroterapiaa, joka tapahtuu Villojen puolella, missä eristystä ei ollut. Tunti meni luultavasti ihan hyvin, ainakin asiakkaat kovasti kyselivät tunnin lopuksi, että tulemmeko vielä uudestaan. Ainoa parannusehdotus oli, että taukoja olisi hyvä lisätä johonkin väliin. Itse vauhtiin päästyäni helposti innostun treeninvetäjänä vähän liikaa ja yksi potilaistani aina naureskellen sanookin, että minä en paljon armoa anna.
Huimaa edistystäkin tällä viikolla saimme kokea, kun yksi potilaista, jonka kanssa yleensä yhdessä Jonathanin ja L:n kanssa harjoittelemme, käveli ensimmäistä kertaa ilman tukea sitten aivohalvauksen. Tottakai juuri silloin, kun Jonathan ei ollut paikalla. Olemme L:n kanssa niin pro fyssareita, enkä malta odottaa Jonathanin ilmettä, kun hänkin näkee.
Tällä hetkellä saan nauttia pitkästä viikonlopusta, sillä maanantaina on Labour day, joka on yleinen vapaapäivä. Tänään kävimme Ässän kanssa vähän seinäkiipeilemässä ja salilla, jonka jälkeen Ässä lähti töihin ja minä lenkille. Yritän niin kovasti olla häshtääg healthyliving, että kävin vielä kaupassa hakemassa vihermehua, joka maistui aivan suolakurkkumehulta, hyi saakeli. Onneksi protskupatukka vei etikkaisen maun pois.
Kotiseudulla Thornlandissa on muuten hauska käydä lenkillä, kun matkalla saattaa nähdä esimerkiksi hevosia, sen verran landella kumminkin asun. Yksi päivä oli ihan pysähdyttävä taputtelemaan yhtä suloista heppaa. Onneksi kaikki Australian otukset eivät ole kammottavia.
Kaikki ryhmäaktiviteetit oli tältä viikolta peruttu, sen mukana myös minun ja L:n vetämä torstain tuolijumppa. Sen sijaan saimme vetää hydroterapiaa, joka tapahtuu Villojen puolella, missä eristystä ei ollut. Tunti meni luultavasti ihan hyvin, ainakin asiakkaat kovasti kyselivät tunnin lopuksi, että tulemmeko vielä uudestaan. Ainoa parannusehdotus oli, että taukoja olisi hyvä lisätä johonkin väliin. Itse vauhtiin päästyäni helposti innostun treeninvetäjänä vähän liikaa ja yksi potilaistani aina naureskellen sanookin, että minä en paljon armoa anna.
Huimaa edistystäkin tällä viikolla saimme kokea, kun yksi potilaista, jonka kanssa yleensä yhdessä Jonathanin ja L:n kanssa harjoittelemme, käveli ensimmäistä kertaa ilman tukea sitten aivohalvauksen. Tottakai juuri silloin, kun Jonathan ei ollut paikalla. Olemme L:n kanssa niin pro fyssareita, enkä malta odottaa Jonathanin ilmettä, kun hänkin näkee.
Tällä hetkellä saan nauttia pitkästä viikonlopusta, sillä maanantaina on Labour day, joka on yleinen vapaapäivä. Tänään kävimme Ässän kanssa vähän seinäkiipeilemässä ja salilla, jonka jälkeen Ässä lähti töihin ja minä lenkille. Yritän niin kovasti olla häshtääg healthyliving, että kävin vielä kaupassa hakemassa vihermehua, joka maistui aivan suolakurkkumehulta, hyi saakeli. Onneksi protskupatukka vei etikkaisen maun pois.
Kotiseudulla Thornlandissa on muuten hauska käydä lenkillä, kun matkalla saattaa nähdä esimerkiksi hevosia, sen verran landella kumminkin asun. Yksi päivä oli ihan pysähdyttävä taputtelemaan yhtä suloista heppaa. Onneksi kaikki Australian otukset eivät ole kammottavia.
Kommentit
Lähetä kommentti