Danger’s no stranger here

Jokin aika sitten kävimme L:n kanssa läpi asioita, joita kaipaamme Suomesta ja ennen kaikkea, mikä täällä käy hermojen päälle. Lista kasvoi melko pitkäksi, jolloin sain idean, että tästähän tulisi loistava blogipostaus. Olen kerännyt Australian huonojen puolien listaani sellaisia asioita, jotka eivät ole ihan päivänselviä, kuten nyt vaikkapa valtavat hämähäkit ja tappajahait. Nyt kun matkaa on enää kuukausi jäljellä, yritän luultavasti vain tehdä lähdöstä itselle helpompaa. Listan asioista huolimatta paluu Suomeen tulee olemaan vaikea, sillä Australian positiiviset puolet hyvittävät negatiiviset moninkertaisesti. Mutta nyt asiaan:

Liikennevalot. Tästä olen ragennut jo aiemminkin, mutta pakko mainita se ensimmäisenä, sillä siitä valitan varmaan kaikkein eniten. Yritin kerran juosta Brisbanessa toista reittiä kuin normaalisti, sillä päätin juosta suoraan salille. Mutta voi jumalauta (pardon my French) sitä miksikään lenkiksi voinut kutsua, kun kahdenkymmenenviiden metrin välein joutui pysähtymään kahdeksi minuutiksi. Lisäksi jalankulkijoiden valot pysyvät vihreinä pahimmillaan kolme sekuntia, niin että hädintuskin ehdit puoleenväliin suojatietä. Enkä edes liioittele.

Katuvalojen puute. Tämä ja edellinen kohta voisivat kuulua ylempään kategoriaan ”Jalankulkijoiden syrjiminen”. Lenkille on pakko ehtiä valoisaan aikaan, muuten voi käydä hullusti.

Aggressiiviset autoilijat. Normaalisti niin iloiset ja ystävälliset aussit käyvät läpi jonkinlaisen persoonallisuuden muutoksen sillä sekunnilla, kun he istahtavat ratin taakse. Autoilijoiden käytös on kuin vieroitushoidossa olevalla narkkarilla, jonka lääkeannos on varoittamatta puolitettu. Joskus ylittäessäni tietä suojatiellä saatan saada kiukkuista huutoa niskaani, olenhan törkeällä käytökselläni pilannut jonkun päivän.

Aussikuski

Suihkut. Erillinen kuuma- ja kylmävesihana, kiinteät kattosuihkut, surkea vedenpaine. Tarvitseeko jatkaa? 

Hanavesi. Maistuu Queenslandissa kloorilta. Kun ekan kerran sitä join, tuntui kuin olisin hörpännyt aimo kulauksen vettä uima-altaasta. Kaikeksi yllätykseksi makuun tottui, eikä klooria oikeastaan enää huomaa. Kylmää vettä hanasta ei kuitenkaan edelleenkään tule.

Sokerin määrä. Kaikki on niin yltiömakeaa. Piilosokerin mainitsinkin jo aiemmin jossain postauksessa. Kun muutama vuosi sitten olin täällä, rakastin paikallista Boost-smoothiebaaria ja kävin aina tilaisuuden tullen hakemassa jonkin juoman. Sen jälkeen kun aloitin työt Jungle Juice Barissa, makuni on ilmeisesti muuttunut ainakin smoothieiden osalta, ja olen lisäksi tottunut JJB:n sokerittomiin, vain lisäaineettomista raaka-aineista valmistettuihin smoothieihin. Kun nyt pitkästä aikaa kävin Boostissa, olin ällistynyt kuinka sokerisilta ja keinotekoisilta smoothiet maistuvat. On ikävä JJB:tä.

Kärpäset. Voi jumalauta miten raivostuttavia voivat täkäläiset kärpäset olla, ja miten erilaisia ne ovatkaan suomalaisiin verrattuna. Täällä kärpäset vähät välittävät käden huitomisesta, kun päättävät tuosta noin vain muuttaa naamaasi asumaan. Kun syömme harkkapaikkamme ruokalassa, istumme aina ulkona katoksen alla. Mutta ei siitä syömisestä meinaa tulla yhtään mitään, kun jo muutenkin nälkäkiukkuisena yrität vielä hätistää kymmentä kärpästä jotka samaan aikaan hyökkäävät lautasellesi ja sen jälkeen naamallesi.

Ilmankosteus. Pyykit eivät sisällä kuivu edes kahdessa päivässä, samoin pyyhe on jatkuvasti kostea. Aurinkoisena päivänä pyykit voi toki ripustaa ulos kuivumaan, mutta trooppinen kaatosade saattaa yllättää, vaikka viisi minuuttia aiemmin aurinko olisi paistanut kirkkaalta taivaalta.

Aukioloajat. Suunnilleen kaikki kaupat ruokakauppoja lukuun ottamatta menevät kiinni siinä viiden aikoihin. Arkisin ei siis töiden jälkeen voi mennä minnekään. Kerran lauantaina olin menossa ostamaan smoothieta jostain, mutta myyjä totesi, että he ovat jo sulkeneet koneet eivätkä voi myydä enää muuta kuin vitriinituotteita. Kello ei ollut vielä edes neljä.

Kokolattiamatot. Tarvitseeko perustella?

Talojen laatu. On ironista, etten ole milloinkaan aiemmin ollut niin kylmissäni kuin asuessani talven Melbournessa. Paikalliset kysyvät usein, että miten oikein pärjäämme Suomen kaltaisessa kylmässä maassa. No kuule sillä tavalla, että talot on rakennettu kunnolla ja ne pitävät lämpimän ilman sisällä niin kuin kuuluu. Täällä ei ole eristyksistä varmaan ikinä kuultukaan, lisäksi ovet ovat ohuita ja ikkunoissa on yksi lasikerros. Jos sitä lasia nyt on ollenkaan, joillekin tuntuu kelpaavan pelkkä hyttysverkko. Aussit lentäisivät perseelleen jos tietäisivät, että talvellakin suomikodeissa voi kulkea t-paita päällä, eikä öisin tarvitse kahta paria sukkia, pitkähihaista ja sähköpeittoa pitämään hypotermia loitolla.

Kukaan täällä ei saa kirjoitettua nimeäni oikein tavaamisesta huolimatta. Ongelma ratkesi, kun aloin käyttää toista nimeäni.

Täytyy ehkä tehdä vielä lista Australian positiivisista puolista, ihan tasapuolisuuden nimissä.