Wouldn’t I love to explore the shore up above

Tänään Australiassa vietetään ANZAC-päivää. ANZAC tulee sanoista Australian and New Zealand Army Corps, mikä oli australialaisista ja uusiseelantilaisista joukoista kootun armeijakunnan nimi ensimmäisessä maailmansodassa. ANZAC-päivä on nykyään veteraanien juhlapäivä ja yleinen vapaapäivä, myös meillä opiskelijoilla. Ja tunnollinen opiskelija kun olen, päätin tietenkin sairastua juuri vapaapäivänäni.

Flunssa oli jo vähän odotettavissakin, sillä viikonloppuna Ässä tuli ensin kipeäksi. Oireilu alkoi kurkkukivulla. Eilen illalla itselläni alkoi kurkussa tuntumaan piikikkäältä, joten tämän päivän olotilasta ei ollut epäselvyyttä.

Muut opiskelijat lähtivät tänään läheiselle Stradbroken saarelle ottamaan aurinkoa ja minä taas jäin sairastuvalle tekemään kouluhommia. Enpähän pääse karkuun tekemättömiltä tehtäviltä ja lisäksi autioitunut opiskelijakämppä on kerrankin rauhallinen ympäristö saada jotain tehdyksi. Ja tuskin siitä haittaakaan olisi, vaikka tekisin koulutehtävät takapihalla aurinkotuolissa...

Eilen kävimme opiskelijaporukalla leffassa Victoria Pointissa. Oli ihanaa vähän tsillailla keskellä viikkoa ja äimistellä halpoja leffalippuja (5,5 dollaria = vajaat kolme ja puoli euroa. Täällähän olisi varaa käydä leffassa vaikka joka päivä).

Suomalaisten ja aussileffateattereiden erona on myös se, että täällä lippu saatetaan tarkistaa saleihin vievän käytävän ovella, mutta ei enää sen jälkeen. Periaatteessa voisit siis kävellä leffasta toiseen samalla lipulla vaikka koko päivän. Kassalla lippua ostettaessa ei myöskään valita istumapaikkoja, vaan saat istua salissa mihin lystäät - kunhan et nyt kenenkään syliin.

Nämä asiat eivät kuitenkaan korvaa irtsarivalikoiman puutetta. Kyllä haikeudella eilen mietin suomalaisia valtavia irtsarihyllyjä.