Can you sing with all the voices of the mountain
Noniin, käydään sitten läpi eilistä retkeä. Aamulla oli siis aikainen herätys, sillä meillä oli lähtö jo seitsemältä. Mukaan lähtivät lisäkseni Ässä, L, kaksi sossuopiskelijaa ja kolme Finncaren työntekijää. Heillä on ollut tapana viedä opiskelijoita jollekin päiväretkelle, jonka kohteen opiskelijat saavat itse päättää.
Pääkohteemme oli Lamington National Park, joka sijaitsee Gold Coastista lounaaseen, aivan Queenslandin ja New South Walesin osavaltioiden rajalla. Matkalla pysähdyimme ensin toisessa luonnonpuistossa, Springbrookissa. Vettä tuli kuin saavista kaataen, mutta taiteilimme itsellemme muodikkaat sadeasusteet jätesäkeistä, jotta pääsimme näkemään metsän keskellä virtaavia vesiputouksia.
Matka jatkui kohti Lamingtonissa sijaitsevaa vuorta, O’Reillya. Onneksi sadekin vähän helpotti, jottei koko päivää tarvinnat pukeutua kuin roskisdyykkari-muslimi. Herkkyys matkapahoinvoinnille tuli testattua vuorta ylös ajaessa, onneksi selvisin hurjista kurveista ongelmitta. Herkempivatsaiselta olisi saattanut lentää laatta. Korvat tosin menivät jatkuvasti lukkoon, sen verran lujaa huristelimme yläilmoihin.
Ylhäällä vuoristossa oli muuten kylmintä, mitä olen Ausseissa tämän matkan aikana kokenut. Onneksi mukanani oli sentään pitkähihainen, mutta jalkani olivat jatkuvasti kananlihalla lyhyissä shortseissani. Ensi kerralla olen sitten viisaampi.
Perillä nautimme perinteisestä australialaisesta piknikistä kenguruburgereineen ja -makkaroineen, mihin retkemme järjestävät olivat nähneet hurjasti vaivaa. Minä ja Ässä tarjosimme jälkkäriksi luumuja ja Timtameja, koska eihän se mikään ausspiknik ole ilman Timatameja.
Maha täynnä lähdimme bushwalkingiin, jonka grand finalena oli upea näköala ympäröivään sademetsään ja vuoristoon, aina naapuriosavaltioon saakka. En äkkiseltään muista, olenko aiemmin seissyt missään niin korkealla. Vilpoinen ilmakin unohtui hetkeksi ja kylmiä väreitä sai aikaan vain edessä levittäytyvä näkymä.
Sitten oli aika palata takaisin autoille ja suunnata takaisin kotiin, sillä automatka kesti ainakin pari tuntia. Minä ja Ässä, jotka olimme nukkuneet vain 4-5 tuntia edeltävänä yönä, nukahtelimme takapenkillä vähän väliä, joten paluumatka meni meidän osaltamme nopeasti.
Pääkohteemme oli Lamington National Park, joka sijaitsee Gold Coastista lounaaseen, aivan Queenslandin ja New South Walesin osavaltioiden rajalla. Matkalla pysähdyimme ensin toisessa luonnonpuistossa, Springbrookissa. Vettä tuli kuin saavista kaataen, mutta taiteilimme itsellemme muodikkaat sadeasusteet jätesäkeistä, jotta pääsimme näkemään metsän keskellä virtaavia vesiputouksia.
Matka jatkui kohti Lamingtonissa sijaitsevaa vuorta, O’Reillya. Onneksi sadekin vähän helpotti, jottei koko päivää tarvinnat pukeutua kuin roskisdyykkari-muslimi. Herkkyys matkapahoinvoinnille tuli testattua vuorta ylös ajaessa, onneksi selvisin hurjista kurveista ongelmitta. Herkempivatsaiselta olisi saattanut lentää laatta. Korvat tosin menivät jatkuvasti lukkoon, sen verran lujaa huristelimme yläilmoihin.
Ylhäällä vuoristossa oli muuten kylmintä, mitä olen Ausseissa tämän matkan aikana kokenut. Onneksi mukanani oli sentään pitkähihainen, mutta jalkani olivat jatkuvasti kananlihalla lyhyissä shortseissani. Ensi kerralla olen sitten viisaampi.
 |
| "Where are you from?" |
Perillä nautimme perinteisestä australialaisesta piknikistä kenguruburgereineen ja -makkaroineen, mihin retkemme järjestävät olivat nähneet hurjasti vaivaa. Minä ja Ässä tarjosimme jälkkäriksi luumuja ja Timtameja, koska eihän se mikään ausspiknik ole ilman Timatameja.
 |
| Grillikausi avattu! |
Maha täynnä lähdimme bushwalkingiin, jonka grand finalena oli upea näköala ympäröivään sademetsään ja vuoristoon, aina naapuriosavaltioon saakka. En äkkiseltään muista, olenko aiemmin seissyt missään niin korkealla. Vilpoinen ilmakin unohtui hetkeksi ja kylmiä väreitä sai aikaan vain edessä levittäytyvä näkymä.
Sitten oli aika palata takaisin autoille ja suunnata takaisin kotiin, sillä automatka kesti ainakin pari tuntia. Minä ja Ässä, jotka olimme nukkuneet vain 4-5 tuntia edeltävänä yönä, nukahtelimme takapenkillä vähän väliä, joten paluumatka meni meidän osaltamme nopeasti.
Kommentit
Lähetä kommentti