I know every mile will be worth my while
Välipysähdys Thaikuissa oli ehkä paras idea ikinä. Tosin kommelluksilta ei matkan varrella taaskaan vältytty.
Kun teimme välilaskun L:n kanssa Singaporeen, myhäilimme aluksi tyytyväisinä, kuinka meillä on reilusti yli kaksi tuntia aikaa chillailla lentokentällä, joka on monesti valittu yhdeksi maailman parhaimmista. Edes pieni jonottelu passintarkastuksessa ei pysty lannistamaan kahta innokasta reissaajaa... paitsi sitten kun on kulunut kolme varttia ja tajuat ettei jono ole vieläkään liikahtanut. Pieni hermostunut vitsailu vaihtui pian äärimmäiseen turhautuneisuuteen, kunnes ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen pääsimme viimeisten joukossa pujahtamaan tarkastuksen läpi. Sitten oli vuorossa kirjaimellisesti kilpajuoksu aikaa vastaan, kun huomasimme lähtöterminaalin olevan toisella puolella pienen kaupungin kokoista lentokenttää. Jotta asiat eivät sujuisi liian helposti, piti meidän myös poimia matkalaukkumme ja tehdä uusi lähtöselvitys. Tuskastuttavan hitaan bussi- ja junamatkan sekä Cooperin testiä raskaamman juoksulenkin jälkeen pääsimme check-in-tiskille, joka oli jo suljettu. Saimme kuitenkin boarding passimme nyrpeän näköiseltä työntekijältä ja ehdimme kuin ehdimmekin koneeseen.
Koskaan ei ole lentomatka Ausseihin ollut näin lyhyt - itse asiassa perille päästyämme tuntui ihan siltä, ettemme voi millään olla vielä perillä, ja että tässä täytyy vielä olla sellainen 12 tunnin lento edessä. Brisbane vastaanotti meidät trooppisessa kaatosateessa. Lyhyiden yöunien jälkeen matkamme jatkui kohti Thornlandsia, jossa harjoittelupaikkamme sijaitsee.
Minä ja L halusimme tietenkin tsekata lähimmän keskustantapaisen, Victoria Pointin. Thornlands on pieni kylänpahanen, mutta sen keskustasta löytyvät suurimmat supermarketit sekä tietenkin Mäkkäri ja KFC. Yllättäen sieltä löytyy myös kuntosali ja leffateatteri, joten ajan ei pitäisi käydä pitkäksi. Kun olimme palaamassa pimeän tultua takaisin kämpille, tajusimme, ettei Australia ole mikään jalankulkijan ihannemesta. Katuvalot puuttuivat täysin, ja sen lisäksi jalkakäytävää reunustava öinen sademetsä oli herännyt eloon. Rankkasateet olivat saaneet kadut tulvimaan ja mystiset eläimet liikkeelle, ja yritimme kulkea kännykän lampun kapeassa kajossa ja karttaa kaikkea mikä liikkui. Kuin yhdessä tuumin meillä molemmilla alkoi soimaan päässä päiväkotiajoilta tuttu laulu: "Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, sitä ei voi kiertää... Täytyy mennä lävitse." Splash splash kuljimme märän upottavan suon läpi ja väistelimme parhaamme mukaan nilkankorkuisia sammakoita, samalla kun puiden siimeksestä kajahteli ilmoille mölyä eläimistä, jotka olivat äänen perusteella vähintään hevosen kokoisia.
Kun teimme välilaskun L:n kanssa Singaporeen, myhäilimme aluksi tyytyväisinä, kuinka meillä on reilusti yli kaksi tuntia aikaa chillailla lentokentällä, joka on monesti valittu yhdeksi maailman parhaimmista. Edes pieni jonottelu passintarkastuksessa ei pysty lannistamaan kahta innokasta reissaajaa... paitsi sitten kun on kulunut kolme varttia ja tajuat ettei jono ole vieläkään liikahtanut. Pieni hermostunut vitsailu vaihtui pian äärimmäiseen turhautuneisuuteen, kunnes ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen pääsimme viimeisten joukossa pujahtamaan tarkastuksen läpi. Sitten oli vuorossa kirjaimellisesti kilpajuoksu aikaa vastaan, kun huomasimme lähtöterminaalin olevan toisella puolella pienen kaupungin kokoista lentokenttää. Jotta asiat eivät sujuisi liian helposti, piti meidän myös poimia matkalaukkumme ja tehdä uusi lähtöselvitys. Tuskastuttavan hitaan bussi- ja junamatkan sekä Cooperin testiä raskaamman juoksulenkin jälkeen pääsimme check-in-tiskille, joka oli jo suljettu. Saimme kuitenkin boarding passimme nyrpeän näköiseltä työntekijältä ja ehdimme kuin ehdimmekin koneeseen.
Koskaan ei ole lentomatka Ausseihin ollut näin lyhyt - itse asiassa perille päästyämme tuntui ihan siltä, ettemme voi millään olla vielä perillä, ja että tässä täytyy vielä olla sellainen 12 tunnin lento edessä. Brisbane vastaanotti meidät trooppisessa kaatosateessa. Lyhyiden yöunien jälkeen matkamme jatkui kohti Thornlandsia, jossa harjoittelupaikkamme sijaitsee.
 |
| Meiän huoneella on söpöin nimi ikinä |
Minä ja L halusimme tietenkin tsekata lähimmän keskustantapaisen, Victoria Pointin. Thornlands on pieni kylänpahanen, mutta sen keskustasta löytyvät suurimmat supermarketit sekä tietenkin Mäkkäri ja KFC. Yllättäen sieltä löytyy myös kuntosali ja leffateatteri, joten ajan ei pitäisi käydä pitkäksi. Kun olimme palaamassa pimeän tultua takaisin kämpille, tajusimme, ettei Australia ole mikään jalankulkijan ihannemesta. Katuvalot puuttuivat täysin, ja sen lisäksi jalkakäytävää reunustava öinen sademetsä oli herännyt eloon. Rankkasateet olivat saaneet kadut tulvimaan ja mystiset eläimet liikkeelle, ja yritimme kulkea kännykän lampun kapeassa kajossa ja karttaa kaikkea mikä liikkui. Kuin yhdessä tuumin meillä molemmilla alkoi soimaan päässä päiväkotiajoilta tuttu laulu: "Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, sitä ei voi kiertää... Täytyy mennä lävitse." Splash splash kuljimme märän upottavan suon läpi ja väistelimme parhaamme mukaan nilkankorkuisia sammakoita, samalla kun puiden siimeksestä kajahteli ilmoille mölyä eläimistä, jotka olivat äänen perusteella vähintään hevosen kokoisia.
 |
| Matelijakammoisten kannattaa pysytellä kaukana Brisbanesta, gekkoja vilisee siellä täällä. Tämä vauvagekko hengaili meidän makuuhuoneessa. |
Kommentit
Lähetä kommentti