I may not have a dime but I got street savoir faire
Perjantaina, heti kun harkkapäivä oli ohitse, riensin kämpille pakkaamaan laukkuni. Viime viikonlopun (ja todennäköisesti tulevatkin) vietin Brisbanessa Ässän luona.
Brissieen on harkkapaikastani (Googlen mukaan) 34 kilometriä ja matkan saa taitettua bussilla + junalla tai kahdella bussilla. Mitenkään kevyesti matka ei siis taitu, varsinkaan kun julkisen liikenteen hinnat eivät ole halvimmasta päästä. On kuitenkin vaivan arvoista päästä cityyn vähän tuulettumaan ja syömään sushia.
Heti lauantai-aamuna pitikin kiirehtiä keskutan kaupoille kiertelemään ja etsimään kesään sopivia paitoja, joita jostain syystä omistan tällä hetkellä vain noin kolme. Hintataso on selkeästi noussut sitten viime vierailun, joten Suomi alkaa olla monelta osin jopa halvempi. Paitsi leffateattereden osalta. Täällä leffalipun saa parhaimmillaan kuudella dollarilla, kun Suomessa siitä saa pulittaa jopa 15 euroa. Naurettavaa. Vastaavasti kuntosalijäsenyydet ovat täällä paljon kallimpia. Victoria Pointissa sijaitseva perussali maksaa noin 120 dollaria kuussa (= lähemmäs 80 euroa). Sillä hinnalla Suomessa saisi jo solariumit, personal trainerit ja lapsenvahdit samaan pakettiin. Tähän väliin tein pientä googlettelua, ja selvisi, että aussidollari on nykyään vain noin 60 senttiä euroina. Dollari on siis kokenut kovan inflaation, sillä muutama vuosi sitten sen arvo oli vielä 70 - 80 senttiä.
Sunnuntaina Ässä oli varannut meille pöydän työskentelemästään fine dining -ravintolasta. Joen varrella sijaitsevasta ravintolasta oli huikea näkymä kaupungin pilvenpiirtäjiin. Ruoka oli sydäntäsärkevän kallista, mutta älyttömän hyvää.
Ihan jees eka viikonloppu, seuraavaa odotellessa!
Brissieen on harkkapaikastani (Googlen mukaan) 34 kilometriä ja matkan saa taitettua bussilla + junalla tai kahdella bussilla. Mitenkään kevyesti matka ei siis taitu, varsinkaan kun julkisen liikenteen hinnat eivät ole halvimmasta päästä. On kuitenkin vaivan arvoista päästä cityyn vähän tuulettumaan ja syömään sushia.
Heti lauantai-aamuna pitikin kiirehtiä keskutan kaupoille kiertelemään ja etsimään kesään sopivia paitoja, joita jostain syystä omistan tällä hetkellä vain noin kolme. Hintataso on selkeästi noussut sitten viime vierailun, joten Suomi alkaa olla monelta osin jopa halvempi. Paitsi leffateattereden osalta. Täällä leffalipun saa parhaimmillaan kuudella dollarilla, kun Suomessa siitä saa pulittaa jopa 15 euroa. Naurettavaa. Vastaavasti kuntosalijäsenyydet ovat täällä paljon kallimpia. Victoria Pointissa sijaitseva perussali maksaa noin 120 dollaria kuussa (= lähemmäs 80 euroa). Sillä hinnalla Suomessa saisi jo solariumit, personal trainerit ja lapsenvahdit samaan pakettiin. Tähän väliin tein pientä googlettelua, ja selvisi, että aussidollari on nykyään vain noin 60 senttiä euroina. Dollari on siis kokenut kovan inflaation, sillä muutama vuosi sitten sen arvo oli vielä 70 - 80 senttiä.
Sunnuntaina Ässä oli varannut meille pöydän työskentelemästään fine dining -ravintolasta. Joen varrella sijaitsevasta ravintolasta oli huikea näkymä kaupungin pilvenpiirtäjiin. Ruoka oli sydäntäsärkevän kallista, mutta älyttömän hyvää.
 |
| Lisko ei kuulunut ruokalistaan, mutta ravintolan asukaskuntaan kyllä. |
Ihan jees eka viikonloppu, seuraavaa odotellessa!
Kommentit
Lähetä kommentti